Joensuu 1685

Joensuu 1685 syntyi vuonna 2007, kun Risto Joensuu liittyi veljeksien Markus ja Mikko Joensuun bändiin.  ”Meillä oli jo tuolloin melko tarkkarajainen visio musiikista, jota halusimme tehdä ja kuulla.” Tämän vision pohjalta julkaistiin vuonna 2008 22-Pistepirkkojen Asko Keräsen tuottama esikoisalbumi, joka teki bändistä ilmiön ja nosti Joensuut indiepiirien huulille niin Suomessa kuin Euroopassakin. Bändistä kirjoittivat ylistäviä arvioita mediat NME:stä Mojoon ja ihmiset faniintuivat niin kusenhajuisissa kuppiloissa kuin festivaaleillakin.

Tuohon aikaan bändi eli treenikämpällä, hengitti musiikkia ja kaivautui valoon vain keikoille ja kiertueille. Ja keikat olivat täynnä majesteettista valoa: kolme sulautui yhdeksi ja yksi sulautui yleisöön strobon välkkeessä sekoittuen pakahduttavan kauniisti kirskuvaan meluun. Yleisö suostui transsiin.

Toista albumiaan ÖB Joensuu 1685 ryhtyi säveltämään vuonna 2009. Sitä äänitettiin kahdessa osassa, lähellä koko orkesterin lapsuuden maisemia, Pohjanmaan sydänmailla, pienessä mökissä keskellä lumisia peltoja. Nämä Pohjanmaa-sessioiden nimellä kulkeneet äänitykset jäivät bändin viimeisiksi tuotoksiksi lähes kymmeneen vuoteen. ”Levy oli käytännössä valmis.” Fanit jäivät raapimaan hämmentyneinä päitään, kun vuonna 2010 yhtye ilmoitti jäävänsä määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Yhtyeen lupaavasti alkanut ura jäi yllättäen kesken.

Viimeistelemätöntä bootlegia levystä ja uusia biisejä keikoilla kuulleet supsuttelivat Coronan pöydissä toistensa korviin suomi-indien julkaisemattomaksi jääneestä helmestä ja ihmettelivät, mitä oikein tapahtui. ”2008-2011 olivat niin intensiivisiä, että perustus romahti ja Joensuu 1685 räjähti palasiksi mustaan avaruuteen.” Äänetön tuo avaruus ei kuitenkaan ollut.

Mikko Joensuu sai yleisön ja kriitikot polvilleen kansainvälisesti ylistetyn ja Teosto-palkitun Amen-trilogiansa kautta. Risto ja Markus Joensuun Siinai on julkaissut viisi täyspitkää erityisesti Suomen rajojen ulkopuolella tunnustettua ja hehkutettua albumia, joista kaksi ovat olleet yhteistyöalbumeita Wolf Paradesta tunnetun Spencer Krugin kanssa. Niin Mikko Joensuu kuin Siinaikin ovat niittäneet mainetta intiimeillä, mutta toisaalta äärimmäisen intensiivisillä esiintymisillään, dynaamiikalla joka purjehtii hiljaisuudesta äänivallin harjalle ja taas takaisin.

Huolimatta omista poluistaan, Joensuut halusivat saattaa yhdessä aloittamansa ÖB-levyn päätökseen. Aina vuosien varrella polkujen kohdatessa, se nousi väkisin yhtyeen kollektiivisesta alitajunnasta keskusteluihin. Oikeaa hetkeä odotettiin hartaasti, kunnes vuonna 2018 taivaankappaleet vihdoin kohtasivat, merkit olivat suotuisat ja kolme Joensuuta palasivat esiintymislavoille Flow-festivaalilla ja työstämään kesken jäänyttä albumiaan. ”Kun palasimme treenikämpälle vuosien jälkeen, tapahtumaa kuvaavat parhaiten Novaliksen sanat: ‘Minne olemme matkalla? Aina kotiin.’”